Onneksi tänään meni töissä niin pitkään ettei kerennyt enää suunnitella mitään lenkki -tai salitouhuja. Vähän niinku pakkolepoa kropalle ja jaloille, ja se teki kyllä hyvää. Koko ilta meni oikein mukavasti sohvanpohalla makoillessa takkatulen lämmössä. En yhtään ihmettele että asiantuntijat muistuttavat lepopäivien tärkeydestä. Se on vaan tuo mieli niin malttamaton että ei sitten muista kuunnella välttämättä omaa kroppaa joka huutaa jo levon puolesta. Sen huomaa vasta sitten kun on pitänyt sen lepopäivän, että kuinka hyvää se tekeekään ja kuinka tarpeeseen se taas tulikaan.

Tutkin omaa harjoituspäiväkirjaa ja huomasin että edellinen lepopäivä oli viime viikon tiistaina.... 7 treenipäivää putkeen ja siinä oli se hiihtokisakin, joka meni aika kovilla tehoilla ja se toinen kahden ja puolen tunnin hiihtolenkki.

Paino on noususuunnassa, ei hyvä. Ja tänäänkin oli sellaista pientä näläntunnetta koko ajan.