Eilinen juoksulenkki sai minut tajuamaan kuinka kaukana oikeasti olenkaan asettamastani alle kahden tunnin ajasta puolimaratonilla. Se sai minut hetkeksi ihan masennuksen valtaan ja totesin että olen ihan rapakunnossa. 

Tein nimittäin eilen niin, että juoksin 4 kilsan lenkin 10.5 km /h vaudilla. No ensinnäkin oli taas tosi kova työ saada vauhti noin kovaksi ja vielä pitää se siinä. Välillä meni vähän hitaammin kun oli loivaa ylämäkeä, joten välillä piti kiristää vauhtia. Jotta sain vauhdin ensin nostettua niin piti tehdä lyhyitä kiihdytysspurtteja. 

Keskinopeus oli kuitenkin tasan 10.5, mutta olin kyllä ihan poikki sen lenkin jälkeen. Sykemittaria ei ollut ja oikeastaan se oli hyvä. Taisi olla sykkeet aika taivaissa kun tuli sellainen happi loppuu -fiilis.

Minä luulen nyt että minun heikkoin kohta on nyt tuo vauhtikestävyys, joten sitä pitää treenata. Ajattelin että vähintään kerran viikossa juoksen tuolla samalla vauhdilla jonkin mittaisen lenkin, välillä pidemmäm, välillä lyhyemmän. Yksi pitkä, kevyt lenkki pitää juosta myös kerran viikkoon ja jos sitte pari muuta lyhyempää fiiliksen mukaan , intervallia , mäkivetoja, vauhtileikittelyä tai kevyttä. Näillä mennään.

Paino on pysynyt kurissa☺

images-16.jpg8