Päätin aloittaa tämä blogin kun haluan kirjoitella ylös superdieettini edistymistä. Aloitin siis eilen Fitfarmin kuuden viikon superdieetin.

Eka päivän aamu oli aika hauska kun meinasin kuolla nauruun kun olin koonnut ohjeiden mukaisen aamupalan. Istuin vain pöydässä tuijottamassa sitä ruokamäärää ja nauroin ihan pöljänä. Siis minusta oikeasti tuntui että ei kukaan voi syödä sellaista määrää ruokaa heti aamusta. No, alas meni koko satsi mutta tiukkaa teki, kaurapuuro varsinkin.

Päivällä kävin salilla vetämässä treeni kakkosen. Se oli mahtava koko kropan treeni ja oli mukavaa kun sai vaihtelua normaaliin omaan salitreeniin. Selvisin treenistä puolessa tunnissa ja minusta se tuntui yllättävän kevyeltä. Ajattelinkin että taisin aloittaa liian varovaisesti liian pienillä painoilla. No, ensi kerralla sitten painoja lisää.

Dieettiohjeissa on suositeltu käytettäväksi erinäisiä lisäravinteita, mutta minä olen päättänyt selvitä pelkillä suositelluilla vitamiineillä ja salitreenin jälkeen juon pro feel- palautusjuoman niin kuin aina ennenkin. Meneeköhän metsään koko dieetti kun poikkean ohjeista...? Toivottavasti ei pahasti.

Illalla kävin koiran kanssa vielä pitkän lenkin ja ennen nukkumaan menoa tuntui hieman päätä jomottavan ja hieman paleli. Unikaan ei meinannut tulla.

Tänään oli dieetin toinen päivä. Aamulla heti ensimmäisenä kävin puntarilla ja se näytti 400 grammaa vähemmän kuin eilen. jihuu, jotain alkaa tapahtumaan.

Tämän aamun aamupala meni paremmin alas kuin ei tarvinnut syödä puuroa. Jotenkin aamupäivällä töissä suussa maistui pahalle ja piti käydä ostamassa purkkaa, kun oli sellainen tunne että henkikin haisee pahalle. No, minähän ostin samalla mynthon -pastilleja, sokeroimattomia kylläkin. Oli ihan pakko syödä niitä muutama, että sain pahan maun pois suusta, mutta sitten piilotin karkit, muuten olis mennyt koko rasia. En tiedä olikohan se kauhea moka, nuo pastillit ... ? Vessassa saa juosta vähän väliä, kai se on sen merkki että nestettä on tullut juotua riittävästi. Jotenkin onkin sellainen janon tunne koko ajan ja sehän on vain hyvä. Tänään oli lepopäivä treenistä ja kävinkin illalla koiran kanssa taas kunnon lenkin. Oli kiva kun satoi pitkästä aikaa lunta. Huomenna taas innolla salille treenaamaan.

Välillä on tullut noiden ruokien kanssa sellainen tunne että eihän tästä tule mitään. Kaikki pitää punnita ja jotenkin liian tarkkaan pitää miettiä mitä suuhunsa laittaa. Se ei välttämättä ole ihan minun juttuni, mutta pakkohan tätä on nyt yrittää kun on mukaan lähtenyt. Kuusi viikkoahan tässä vaan mennään. Ja eihän sitä tiedä vaikka tähän alkais tottumaankin.