Tänä aamuna jouduin pitkästä aikaa patistamaan itseäni, jotta sain raahattua itseni salille. Sellaista fiilistä ei ole ollut aikoihin, vaan aina olen molempina viikonlopun aamuina ollut reippaana lähdössä, yleensä kahdeksan aikoihin. Tänään meninkin sitten autolla, kun ei inspiroinut. Treeni sujui kuitenkin hyvin ja olin iloinen kun lähdin. Ajattelin kuitenkin että pieni tauko salitreenissä lienee paikallaan ennen kuin aloitan Bull's all out- valmennuksen, koska siinä on tiedossa 10 kovaa treeniviikkoa. Se alkaa jo parin viikon päästä. Ensi viikolla käyn kuitenkin salila ainakin pari kertaa ja seuraavalla viikolla pidän totaalitauon. Olen viime syksystä saakka käynyt 3-4 kertaa viikossa salilla, ja kroppa varmaan kaipaa pientä lepotaukoa. Ompahan sitten intoa aloittaa jotain uutta. 

Tällä viikolla kävin taas nejästi salilla ja sen lisäksi eilen ja tänään hiihtämässä. Eilen kävin 8,5 km ja tänään 11km. Nyt tuntuu hieman kropassa että on jotain tehnyt. Tämän päivän hiihtoreissulla minun keskisyke oli vain 128. Se on tosi alhainen minulle. Hiihtovauhtini oli 8.7 km/h, eli ei kovin luja. Yleensä paahdan täysillä ja syke huitelee yli 160.

Paino putosi tällä viikolla 600g. Ihan ok tulos. Olen sortunut syömään karkkia.. irtokarkkeja pe ja la yhteensä 1,80 eurolla, eli en siis kovi paljoa... mutta silti, oli ihan pakko saada karkkia. ja lisäksi eilen puolikkaan pizzan. Muutoin syömiset on olleet ruodussa.

Olen miettinyt tota painoasiaa ja joka aamu puntarilla käyntiä. Ehkä olisi järkevämpää että kävis puntarilla korkeintaan kerran viikossa. Ajattelen nyt kokeilla sitä ensi viikon. Kiitos edellisen postauksen kommentoijalle, joka asiasta herätteli minua😊

Olen myös miettinyt omia tavoitteitani kropan ja painon suhteen. Olenko onnellinen sitten kun saavutan tavoitepainoni ja "unelmieni kropan" ? Asioita mietittyäni tulin siihen tulokseen että olen ja se on tavoittelemisen arvoista. Minä haluan saada farkut jalkaan siten ettei vyötäröllä pullota se iänikuinen jenkkakahva, joka ällöttää minua. Ei tarvis aina miettiä että miten sen saisi piilotettua. Se ei ole enää iso, mutta sitäkin sitkeämpi. Muu kroppa alkaa olla ihan ok. Varmaan tosi moni olisi onnellinen, jos olisi näissä minun nykyisissä mitoissa ja siksi välillä tuntuu että onko tässä järkeä ja pitäisi yrittää olla tyytyväinen siihen mitä nyt on.

Lopuksi pari kuvaa eiliseltä hiihtoretkeltä. Nämä maisemat ainakin muistuttavat minua siitä miksi rakastan asua täällä pohjoisessa.